Kirjoituksia unelmista

Neuloosivillitys räjähti trendiksi vuoden 2020 aikana, kun kaikkien tuntemasta syystä piti viettää aikaa kotioloissa. Sana neuloosi keksittiin todennäköisesti samoihin aikoihin, neulomisen alkaessa näkyä lähes neuroosin omaisesti sosiaalisessa mediassa ja lankakaupoista loppuivat suosituimpien mallien langat kesken. Sitten tulivat islantilaiset villapuserot ja oli opeteltava kutomaan kuviollista kaarroketta ja ylhäältä alaspäin, jos halusi pysyä trendin harjalla. Olen antitrendikäs, eli jos jostain asiasta tulee muotivillitys, käännän nopeasti kelkkani vastakkaiseen suuntaan. Tyköistuvat islantilaisneuleet eivät ole koskaan oikein miellyttäneet silmääni. Saattaa myös olla, että niiden kohdalla kansallisidentiteettini pistää hanttiin. En ole myöskään yhtään pörröneuletta tehnyt itselleni. Siskolle tein pyynnöstä pörröjakun taidenäyttelyn avajaisiin. Sitten korallin värisiä haituvia löytyikin vielä monia kuukausia jälkeenpäin sieltä ja täältä, kuin joulukuusen varisseita neulasia juhan...

Tammikuu on hujahtanut kuin huomaamatta ohi. On ollut aivan ihana talvi, sellainen luminen ja kylmä, täällä Etelä-Suomessakin. Ei tietoakaan jäisistä ja liukkaista kaduista tai vedensekaisesta lumisohjosta. Syksyllä suunnittelin pitempää oleskelua Espanjassa, mutta nyt olen oikein tyytyväinen, että päätin kuitenkin urheasti kohdata kaamoksen, joka vuosi toisensa jälkeen on ollut yhä vaikeampi kestää. Tänä talvena olenkin osannut nauttia jokaisesta päivästä, pienistä ilahduttavista tapahtumista ja suomalaisen kodin mukavuuksista. Ja etenkin siitä, että meillä täällä pohjolassa on neljä vuodenaikaa, jota ilmastonmuutos ei ihan kokonaan ole vielä sotkenut. Harmaa pilviverho tosin peitti auringon useiden viikkojen ajan, mutta kun se aurinko ja sininen taivas vihdoin valaisivat lumisen maiseman, sykähdytti ihan vatsanpohjassa asti. Kaamosmasennusta lievittämään ostin syksyllä itselleni pienen päiväkirjan, jossa on jokaiselle päivälle varattu seitsemän riviä tekstiä varten. Ja kyllä, jo...