Vapaus valita

Tammikuu on hujahtanut kuin huomaamatta ohi. On ollut aivan ihana talvi, sellainen luminen ja kylmä, täällä Etelä-Suomessakin. Ei tietoakaan jäisistä ja liukkaista kaduista tai vedensekaisesta lumisohjosta.

Syksyllä suunnittelin pitempää oleskelua Espanjassa, mutta nyt olen oikein tyytyväinen, että päätin kuitenkin urheasti kohdata kaamoksen, joka vuosi toisensa jälkeen on ollut yhä vaikeampi kestää. Tänä talvena olenkin osannut nauttia jokaisesta päivästä, pienistä ilahduttavista tapahtumista ja suomalaisen kodin mukavuuksista. Ja etenkin siitä, että meillä täällä pohjolassa on neljä vuodenaikaa, jota ilmastonmuutos ei ihan kokonaan ole vielä sotkenut.
Harmaa pilviverho tosin peitti auringon useiden viikkojen ajan, mutta kun se aurinko ja sininen taivas vihdoin valaisivat lumisen maiseman, sykähdytti ihan vatsanpohjassa asti.

Kaamosmasennusta lievittämään ostin syksyllä itselleni pienen päiväkirjan, jossa on jokaiselle päivälle varattu seitsemän riviä tekstiä varten. Ja kyllä, jokaisesta päivästä lokakuun alusta lähtien olen löytänyt jonkun positiivisen asian riveille kirjoitettavaksi.

Päätin myös sulkea korvani pimeyden voivottelulta, jota väkisinkin kuulee säätietojen ja yleisten keskustelujen yhteydessä. Miksi ruokkia negatiivista asennetta asiasta, joka nyt vaan liittyy vuoden kiertoon? Samalla olen huomannut, että kaikenlainen harmittelu ja valittaminen on vähentynyt, kun aloin tietoisesti kiinnittää huomiota siihen mitä suustani päästin.

Jossain vaiheessa päivien valoisan ajan lyhentyessä varauduin tuttuun pimeän ajan masennukseen, mutta kun sitä ei tullutkaan, aloin pohtimaan mikä on muuttunut. Vaikka joka tuutista tulvii jatkuvasti ikäviä, surullisia ja ahdistavia uutisia, en jäänyt vellomaan maailman pahuuden painolastin alle, kuten minulla on ollut tapana. En ole tullut välinpitämättömäksi, mutta jokin oli muuttunut.

Kun olo oli pitkään ollut kevyt ja huoleton niin muistin viime vuodelle tekemäni uuden vuoden lupaukset tai oikeastaan muistilistan.

Se näytti tältä:
                            IRTI PÄÄSTÄMINEN                    ILOLLE ANTAUTUMINEN                                                                               LUOVUUDEN RUOKKIMINEN
         ERILAISUUDEN YMMÄRTÄMINEN                         TOSIASIOIDEN HYVÄKSYMINEN
                                          HILJAISUUDEN KUUNTELEMINEN

Tärkein asia tuossa listassa taitaa olla irti päästäminen. Uskalsin päästää irti sanasta ’pitäisi’. Päästin irti ihmisistä, joiden seurassa minulla ei ole hyvä olla. Päästin irti muiden odotuksista ja ennen kaikkea olen päästänyt irti yhdestä isoimmasta unelmasta, jota olen tavoitellut parikymmentä vuotta.

Mitä tästä irti päästämisestä sitten seurasi?
Kun päästin irti yhteydenpitovelvoitteista niitä ihmisiä kohtaan, joiden seura ei tehnyt minulle hyvää, aloin nauttia jälleen hiljaisuuden kuuntelemisesta, rauhoittumisesta, kiireettömyydestä, omasta aikataulusta ja rytmistä.
Irti päästämisen jälkeen olen hyväksynyt tosiasiat, olen ymmärtänyt, että vaikka tahtoa olisi, ei kaikkien ihmisten kanssa vaan tule toimeen. Erilaisuus, joka on osa persoonallisuuttamme ei aina sovi samaan tilaan toisen erilaisen ihmisen kanssa.
Hiljaisuuden kuunteleminen vuorostaan herätti luovuuden ja luovuus synnytti ilon.

Olen elänyt paljolti tiettyjen mallien mukaan, muiden ihmisten odotusten mukaan tai kulttuuriin liittyviä tapoja noudattaen. Koska näin kuuluu tehdä. Olen vähitellen valinnut itselleni tärkeitä asioita ja luopunut niistä, jotka eivät tee minulle hyvää.

Entäpä siitä Suuresta Unelmasta irti päästäminen? Kirjoitin omaan kirjaani, Sinun Unelmasi, aikoinaan kappaleen Unelma, joka ei toteutunut. Siihen liittyvässä harjoituksessa pyydän pohtimaan, mitä on tullut toteutumattoman unelman tilalle ja millaisia tunteita tuo kuva toteutumattomasta unelmasta nyt herättää?

Jossain vaiheessa on hyvä päästää irti myös unelmista ja vapautua ottamaan vastaan jotain aivan muuta. Luopumisen tuskaa helpottaa, kun alkaa kiinnittää huomiota pieniinkin elämää helpottaviin ja ilahduttaviin asioihin.

Pitkäaikainen unelmani on ollut pienen B&B paikan emännöinti Espanjassa.
Jossain vaiheessa se muuttui vain toiveeksi viettää talvet Espanjan valossa. Vähitellen olen sitten hyväksynyt sen, että ikä tuo mukanaan myös enemmän mukavuuden halua.
Mieleni tarvitsee Espanjan valoa, mutta voin täällä Suomessa lisätä kausivaloja ikkunan sisä- ja ulkopuolelle, voin sytyttää kynttilöitä, voin ulkoilla juuri päivän valoisimpina tunteina.
Sisällä kodissani on lämmintä ja suihkusta tulee aina riittävästi lämmintä vettä. Tämä ei ole aina itsestään selvää Espanjassa.
Ja bonuksena, minulla on myös sauna, jonka lämmöstä voin nauttia juuri silloin kun haluan.

Talvinen luonto kaunis, mutta kaipasin Espanjan vahvoja värejä. Päätin maalata väripesulla olohuoneen seinäni terrakotan, sahramin ja cashew värien sekoituksella. Välimeren tunnelmaa kotiin! (katso kuva @unelmaopas)
Lähikaupassa myytiin aivan kuin minua varten magnolian oksia, joihin huoneen lämmössä puhkesi ihania vaaleanpunaisia kukkia, joita kevättalvella ihailin Espanjassa.
Ja sitten helmikuun falmencofestivaalit, Eduardo Guerrero lauantai-iltana Savoy teatterissa. Yhdessä laulaja Alicia Moralesin ja kitaristi Pino Losadan kanssa he tarjosivat täydelle salille unohtumattoman illan.

Mitä siis edes voisin kaivata talvesta Espanjassa? Elämä on hyvä tässä ja nyt.

Aurinkoisia talvipäiviä,

rakkaudella Outi Karita