Tekstit

Elämän harjoitelmaa

Kuva
Minulla on tapana mennä elokuviin tai teatteriin lukematta taustoja tai arvosteluja kovin tarkkaan. Ilman ennakko-odotuksia annan esityksen puhua puolestaan, otan vastaan sen mihin se minua koskettaa. Saatan pettyä, vaikuttua, ilahtua, yllättyä, hämmästyä tai hämmentyä. Eilen, sopivasti Pääsiäissunnuntain aattona kävin katsomassa Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä parhaillaan esitettävän Michael Baranin näytelmän Kolme harjoitelmaa sodan ja rakkauden vuosilta. Esitys koostuu kolmen naisen pitkistä monologeista. Toisiaan tuntemattomien naisten tarinoita yhdistää pianon soittaminen sekä Israelin/Palestiinan tilanne. Yksinkertaisen, mutta vaikuttavan lavastuksen betonijärkäleet toivat mieleen palasiksi räjähtäneen maapallon tai hajalle pommitetun kaupungin. Vastakohtana näyttämön karuudelle olivat näyttelijöiden valkoiset pehmeät neuleet. Baranin teksti on kaunista, lauseet pitkiä, huumori pilkahtaa siellä täällä ironisesti. Näytelmä ei tarjoa ratkaisuja tai vastauksia, mutta pys...

Keskeneräisyys

Kuva
  Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin loppuun saattamisesta. Ja kyllä, asioiden loppuun saattaminen on tärkeää ja tyydyttävää, mutta tunnemme myös sanonnan, että matka on tärkeämpää kuin perille pääseminen. Milloin sitten olemme perillä, tarkoittaako se sinulle eri asiaa kuin minulle. Ehkä minulle riittävät pelkät maistiaiset ilman, että pitäisi syödä koko kakku. Mä olen vähän sellainen, että olen aina ollut kiinnostunut monista asioista, olen harrastanut vaikka sun mitä, olen opiskellut laidasta laitaan (siis vähän sitä ja vähän tätä), olen tehnyt monenlaista työtä aivan eri aloilla. Mutta en varmaan ole koskaan suhtautunut intohimoisesti mihinkään, josta olisi tullut elämäntehtäväni. Vähän kadehdin ihmisiä, jotka ovat jo nuorina löytäneet sellaisen kiinnostuksen kohteen, jossa voi kehittyä, josta voi aina vaan ammentaa jotain uutta. Usein nämä asiat, harrastukset tai työ, tuottavat myös iloa tai hyötyä muille. Antaminen ja vastaanottaminen ruokkii intohimoa ja tekemisestä...

Virheet osana prosessia

Kuva
Neuloosivillitys räjähti trendiksi vuoden 2020 aikana, kun kaikkien tuntemasta syystä piti viettää aikaa kotioloissa. Sana neuloosi keksittiin todennäköisesti samoihin aikoihin, neulomisen alkaessa näkyä lähes neuroosin omaisesti sosiaalisessa mediassa ja lankakaupoista loppuivat suosituimpien mallien langat kesken. Sitten tulivat islantilaiset villapuserot ja oli opeteltava kutomaan kuviollista kaarroketta ja ylhäältä alaspäin, jos halusi pysyä trendin harjalla. Olen antitrendikäs, eli jos jostain asiasta tulee muotivillitys, käännän nopeasti kelkkani vastakkaiseen suuntaan. Tyköistuvat islantilaisneuleet eivät ole koskaan oikein miellyttäneet silmääni. Saattaa myös olla, että niiden kohdalla kansallisidentiteettini pistää hanttiin. En ole myöskään yhtään pörröneuletta tehnyt itselleni. Siskolle tein pyynnöstä pörröjakun taidenäyttelyn avajaisiin. Sitten korallin värisiä haituvia löytyikin vielä monia kuukausia jälkeenpäin sieltä ja täältä, kuin joulukuusen varisseita neulasia juhan...

Vapaus valita

Kuva
Tammikuu on hujahtanut kuin huomaamatta ohi. On ollut aivan ihana talvi, sellainen luminen ja kylmä, täällä Etelä-Suomessakin. Ei tietoakaan jäisistä ja liukkaista kaduista tai vedensekaisesta lumisohjosta. Syksyllä suunnittelin pitempää oleskelua Espanjassa, mutta nyt olen oikein tyytyväinen, että päätin kuitenkin urheasti kohdata kaamoksen, joka vuosi toisensa jälkeen on ollut yhä vaikeampi kestää. Tänä talvena olenkin osannut nauttia jokaisesta päivästä, pienistä ilahduttavista tapahtumista ja suomalaisen kodin mukavuuksista. Ja etenkin siitä, että meillä täällä pohjolassa on neljä vuodenaikaa, jota ilmastonmuutos ei ihan kokonaan ole vielä sotkenut. Harmaa pilviverho tosin peitti auringon useiden viikkojen ajan, mutta kun se aurinko ja sininen taivas vihdoin valaisivat lumisen maiseman, sykähdytti ihan vatsanpohjassa asti. Kaamosmasennusta lievittämään ostin syksyllä itselleni pienen päiväkirjan, jossa on jokaiselle päivälle varattu seitsemän riviä tekstiä varten. Ja kyllä, jo...

Unelmien voima

Kuva
  (muokattu 6.10.2016 julkaistusta blogitekstistä) Unelmien olemuksen pohtiminen ja tavoitteellinen unelmien toteuttaminen on ollut viimeisten 15 vuoden ajan tärkeä osa elämääni. Kun aloin uskoa unelmien toteutumiseen, aloin myös uskoa itseeni.  Ymmärsin, että itse tiedän parhaiten mikä on minulle hyväksi. Opin kuuntelemaan itseäni sen sijaan, että olisin jatkanut elämistä muiden odotusten mukaan. Hyväksyin sen, että elämäni voi olla pientä ja hiljaista, vaikka ympärillä juhlittiin isolla kaveriporukalla, matkustettiin ympäri maailmaa, sisustettiin hienoja koteja ja pukeuduttiin viimeisen muodin mukaisesti. Oli ihmeellistä huomata, kuinka asiat ympärilläni alkoivat muuttua toivomaani suuntaan kun päästin irti vertailusta ja vanhoista ajatusmalleista. Koin merkityksellisiä tapaamisia ja kuulin monenlaisia elämäntarinoita, jotka auttoivat kirkastamaan omaa unelmaani ja omaa arvomaailmaani. Tiedäthän sen tunteen, kun kokee jotain sydäntä sykähdyttävän upeaa ja siitä on aivan pa...