Lyhtyjä appelsiinipuissa / Aluksi

Kirjoitan tarinoita, kertomuksiksi muuttuneita matkakokemuksia, syvällisiä pohdintoja elämästä ja ihmisyydestä lähinnä itselleni. Mukanani kulkee aina monta kynää ja muistivihkoa.
  Mieluiten luen proosaa, joka kertoo ihan tavallisten ihmisten elämästä, selviytymistarinoita, biofiktioita. Historialliset romaanit, ihmissuhteet ja muihin maihin sijoittuvat paikallista kulttuuria kuvaavat romaanit ovat mielilukemistani. Useimpien ihmisten elämään sisältyy jokin mysteeri ja sen sijoittaminen luontevasti tarinaan ja mysteerin ratkaisu, tai mysteerin ympärille rakentuva tarina sisältävät minulle mieleisen romaanin ainekset. Rikosromaaneista en pidä, en väkivallasta tai alamaailmaan sijoittuvista trillereistä. Murhamysteerien kohdalla teen poikkeuksen. Ei siis ole ihme että pidän  myös interaktiivisista pakohuoneista.
  Lukukokemuksen pitää olla niin syvää, että henkilöt elävät mielessä lukutuokioiden välilläkin. Joskus pakotan itseni lukemaan jonkun tunnetun ja arvostetun kirjailijan kirjan loppuun asti toivoen tarinan saavan siivet alleen, mutta jos tätä tunnetta ei ole syntynyt kirjan puoliväliin mennessä, sitä tuskin syntyy lainkaan. Ei ole väliä onko kirja myyntimenestys, jos se ei sytytä, niin myönnän sen avoimesti. Jokaisella on oma lempigenrensä, sekä kirjoittajana että lukijana. 

Picture: Pixabay

Toivooko jokainen, joka harrastaa kirjoittamista, jonain päivänä kirjoittavansa mestariteoksen? Kenties se taito on kuitenkin vain harvoilla. Harrastajakirjoittajalle riittää, että kirja löytää lukijansa, että ensimmäisen sivun luettuaan tekee mieli jatkaa.

Ehkä vaikeinta onkin kirjoittaa koukuttava alku. Kaisa Neimala ja Jarmo Papinniemi kirjoittavat kirjansa Aloittamisen taito alkulehdillä näin. ”Jos lukija odottaa, että olisimme löytäneet aina pätevän aloittamisen mallin, hän pettyy. Emme ole. Yhden syvällinen on toisen tylsä. Se, mikä joillekuille on ratkihauskaa, on toisille vanha vitsi. Yhtäällä omaperäiseksi kiitetty on toisaalla käsittämätön (Neimala, Papinniemi, 2010, 6).
Kirjaan on poimittu mukaan neljäsataa aloitusta, jotka he ovat ryhmitelleet kahteenkymmeneen seitsemään kategoriaan.

Olen saanut esilukijoita vielä julkaisemattomalle kirjalleni. Eräs heistä muisti jonkun kirjallisuuden ystävänsä sanoneen, että hän valitsee kirjan luettavakseen lukemalla kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä sivua, ja vasta sen jälkeen tekee päätöksensä.  
Esilukijani lisäsi: ”Mikäli olisin toiminut näin, kahden ensimmäisen sivun luettuani olisin ehkä jättänyt kirjan lukematta, mutta kahden viimeisen sivun jälkeen olisin kyllä antanut kirjalle mahdollisuuden.”
Olin kamppaillut tulevan kirjani alun kanssa pitkään ja muuttanut sitä moneen kertaan. Ehkä siksi se oli jo nahistunut ja tylsä.

Näen mielessäni syntyvät tarinat kuvina. Siispä keskustelin media-alalla opiskelevan poikani kanssa. Meillä on ollut yhteisenä harrastuksena elokuvien visuaalisuuden analysointi, puvustus, leikkaus, kameran käyttö. Mikä on hyvä alku elokuvalle? Mikä on se kuva, johon tarina kuljettaa. Olimme samaa mieltä, että loppukuva on hyvä alkukuva.

Kiitos esilukijalleni kommentista. Nyt tarina alkaa näin:

Aurinko on laskenut jo monta tuntia sitten, mutta ilmassa väreilee yhä hellepäivän lämpö. Tähdet ovat syttyneet valopilkkuina taivaalla ja ilmassa tuoksuu jasmiini ja bougainvillea. Puiden oksille ripustetut lyhdyt levittävät himmeää valoa puutarhaan. Tiina katsoo rakkaita ystäviään, jotka raukeina hyvän ruuan ja viinin ravitsemina rupattelevat pienissä ryhmissä siellä täällä. Hän istahtaa korituoliin puutarhan laidalla. Hän sivelee tuolin kädensijoja, joiden pinnan aurinko on kuivattanut karheaksi. Hän on tuntevinaan niissä Samin maalintahrimien käsien jäljen. Tuoli on ollut koko illan koskemattomana. Tämä hetki olisi voinut olla osa heidän yhteistä tulevaisuuttaan, hän ajattelee haikeana. Pala nousee kurkkuun.

Haluaisitko jatkaa lukemista?

Kirjan nimi on Lyhtyjä appelsiinipuissa ja näillä sivuilla tarjoan siitä pieniä maistiaisia.

Kommentoi vapaasti ja ota Instagram tilini @unelmaopas seurantaan. Siellä kerron miten prosessi etenee.