Kirjoituksia unelmista

Kirjoitan tarinoita, kertomuksiksi muuttuneita matkakokemuksia, syvällisiä pohdintoja elämästä ja ihmisyydestä lähinnä itselleni. Mukanani kulkee aina monta kynää ja muistivihkoa.   Mieluiten luen proosaa, joka kertoo ihan tavallisten ihmisten elämästä, selviytymistarinoita, biofiktioita. Historialliset romaanit, ihmissuhteet ja muihin maihin sijoittuvat paikallista kulttuuria kuvaavat romaanit ovat mielilukemistani. Useimpien ihmisten elämään sisältyy jokin mysteeri ja sen sijoittaminen luontevasti tarinaan ja mysteerin ratkaisu, tai mysteerin ympärille rakentuva tarina sisältävät minulle mieleisen romaanin ainekset. Rikosromaaneista en pidä, en väkivallasta tai alamaailmaan sijoittuvista trillereistä. Murhamysteerien kohdalla teen poikkeuksen. Ei siis ole ihme että pidän  myös interaktiivisista pakohuoneista.   Lukukokemuksen pitää olla niin syvää, että henkilöt elävät mielessä lukutuokioiden välilläkin. Joskus pakotan itseni lukemaan jonkun tunnetun ja arvostetu...

  ”Milloin sinusta on tullut kirjailija”, joku kysyi minulta toissa päivänä. ”En ole kirjailija”, sanoin. ”Vaikka ehkä toive siitä on aina ollut mielessä. Olen aina kirjoittanut, tietenkin päiväkirjoja, mutta myös tarinoita. Siellä ne ovat, pöytälaatikossa.”   Vaikka tarinat syntyivät helposti vilkkaan mielikuvitukseni ansiosta, halusin löytää oikean Tarinan. Sellaisen, joka kuljettaa alusta loppuun. Sellaisen, joka kertoo miksi teemme rohkeita valintoja, ja miksi jotkut valinnat ovat huonoja, vaikka niistä seuraisikin jotain hyvää. Teinityttönä istuin usein keittiömme sinisellä jakkaralla ja kyselin äitini elämästä samalla kun hän tiskasi tai leipoi. ”Voisin kirjoittaa sinun tarinasi kirjaksi”, sanoin eräänä päivänä. ”Tekisitkö sen?” hän kysyi. Ryhdyin raapustamaan hajanaisia muistiinpanoja, milloin mihinkin paperin nurkkaan. Jossain vaiheessa keräsin ne yhteen, tarkistin vuosilukuja, tein lisäkysymyksiä. Sitten muutin pois kotoa, lähdin opiskelemaan, menin tö...