Kirjoittamista Riihitiellä


Käyn paljon museoissa, kotimuseoissa, taidemuseoissa, museoiksi muutetuissa huviloissa ja kartanoissa, koska ihmisten tarinat kiinnostavat. Tarinat syntyvät kaikesta siitä, mitä jo on olemassa ja kaikesta mikä ympärillämme jatkuvasti muuttuu. Ammennettavaa ja tutkittavaa riittää. Tutkijat, toimittajat, kirjoittajat ja kirjailijat tallentavat sen sanoiksi.
Historian tapahtumat pyritään tallentamaan mahdollisimman tarkasti, mutta meillä on lupa myös antaa mielikuvituksen kuljettaa yllättäviin paikkoihin kohtaamaan outoja tilanteita ja hahmoja. Syntyy fiktiota, fantasiaa, trilleriä, dekkareita, satuja tai runoja.


Keväällä pääsimme kirjoittajapiirimme kanssa vierailemaan Alvar Aallon kotimuseossa Munkkiniemen Riihitiellä sulkemisajan jälkeen. Tämä onnistui, koska yksi meistä kirjoittajista toimii siellä oppaana. Istuttiin pitkään juttelemassa ruokapöydän ääressä ja sitten teimme pienen kierroksen talossa.

Olen vieraillut talossa aiemminkin, mutta nyt tutkin tilaa eri tavalla. Mietin käynnistäisikö joku esine tai arkkitehtoninen ratkaisu tarinan. Tutkin omalta opiskelu- ja työajaltani tuttuja esineitä. Puinen hakaviivain, kaari- ja ympyräviivaimet, harppi, skaalatikku, paksun irtolyijyn teroitin, eri kokoiset irtoterät, joiden kääntyvän kärjen alle tipautettiin mustetta ja kirjainsabloonat. Nuo kaikki unohdetut esineet olivat minunkin historiaani.


 

Kierroksen jälkeen teimme taas yhdessä ohjattuja kirjoitusharjoituksia. Tässä teillekin kokeiltavaksi  yksi, seitsemän virkkeen novelli.

Tällainen minun tarinastani tuli.

1. Kirjoita virke, joka sisältää jonkin tilan kuvausta
Ilta-aurinko siivilöityy suurista ikkunoista piirustuksille, jotka odottavat viimeistelyä

 2. Joku tekee jotain
Viimeisten päivien ajan olen tuskaillut oman visioni ja asiakkaan toiveiden välisen ristiriidan kanssa niin, että toisinaan on tehnyt mieli luovuttaa.

 3. Joku sanoo jotain
”Anna ajatustesi tuulettua”, Aino sanoo, ”lähdetään kävelylle rantaan, sehän yleensä auttaa.

 4. Joku toinen sanoo jotain
”Olet oikeassa, aivoni surisevat jo niin, että luulen kärpästen vallanneen ne.”

 5. Tapahtuu jotain yllättävää
Aino avaa puutarhaan vievän oven ja tuuli lennättää luonnoskasan skissipaperit lattialle, jolloin niiden alta paljastuu tilaustyön ensimmäinen luonnos.

 6. Joku tekee jotain
Tartun ohueen paperiin, joka on täynnä villin inspiraation vallassa piirtämiäni viivoja juuri siitä ratkaisusta, jota olen yrittänyt tavoittaa uudelleen.

 7. Jotain, mihin sisältyy tilan kuvaus
Pelkkä ulkoilman tuulahdus auttoi hiljentämään surinan päässäni ja istuuduin takaisin piirustuspöytäni ääreen ateljeeni hiljaisuudessa Ainon asettuessa flyygelin ääreen soittamaan lempikappalettani.

Tämän rungon ja kohtausten avulla jokaista virkettä voi jälkeenpäin laajentaa ja syventää pitemmäksi novelliksi tai vaikka osaksi laajempaa kertomusta.




Antoisia luku- ja kirjoitushetkiä,
rakkaudella Outi Karita


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän harjoitelmaa

Kuva
Minulla on tapana mennä elokuviin tai teatteriin lukematta taustoja tai arvosteluja kovin tarkkaan. Ilman ennakko-odotuksia annan esityksen puhua puolestaan, otan vastaan sen mihin se minua koskettaa. Saatan pettyä, vaikuttua, ilahtua, yllättyä, hämmästyä tai hämmentyä. Eilen, sopivasti Pääsiäissunnuntain aattona kävin katsomassa Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä parhaillaan esitettävän Michael Baranin näytelmän Kolme harjoitelmaa sodan ja rakkauden vuosilta. Esitys koostuu kolmen naisen pitkistä monologeista. Toisiaan tuntemattomien naisten tarinoita yhdistää pianon soittaminen sekä Israelin/Palestiinan tilanne. Yksinkertaisen, mutta vaikuttavan lavastuksen betonijärkäleet toivat mieleen palasiksi räjähtäneen maapallon tai hajalle pommitetun kaupungin. Vastakohtana näyttämön karuudelle olivat näyttelijöiden valkoiset pehmeät neuleet. Baranin teksti on kaunista, lauseet pitkiä, huumori pilkahtaa siellä täällä ironisesti. Näytelmä ei tarjoa ratkaisuja tai vastauksia, mutta pys...
Lue lisää

Unelmien voima

Kuva
  (muokattu 6.10.2016 julkaistusta blogitekstistä) Unelmien olemuksen pohtiminen ja tavoitteellinen unelmien toteuttaminen on ollut viimeisten 15 vuoden ajan tärkeä osa elämääni. Kun aloin uskoa unelmien toteutumiseen, aloin myös uskoa itseeni.  Ymmärsin, että itse tiedän parhaiten mikä on minulle hyväksi. Opin kuuntelemaan itseäni sen sijaan, että olisin jatkanut elämistä muiden odotusten mukaan. Hyväksyin sen, että elämäni voi olla pientä ja hiljaista, vaikka ympärillä juhlittiin isolla kaveriporukalla, matkustettiin ympäri maailmaa, sisustettiin hienoja koteja ja pukeuduttiin viimeisen muodin mukaisesti. Oli ihmeellistä huomata, kuinka asiat ympärilläni alkoivat muuttua toivomaani suuntaan kun päästin irti vertailusta ja vanhoista ajatusmalleista. Koin merkityksellisiä tapaamisia ja kuulin monenlaisia elämäntarinoita, jotka auttoivat kirkastamaan omaa unelmaani ja omaa arvomaailmaani. Tiedäthän sen tunteen, kun kokee jotain sydäntä sykähdyttävän upeaa ja siitä on aivan pa...
Lue lisää

Keskeneräisyys

Kuva
  Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin loppuun saattamisesta. Ja kyllä, asioiden loppuun saattaminen on tärkeää ja tyydyttävää, mutta tunnemme myös sanonnan, että matka on tärkeämpää kuin perille pääseminen. Milloin sitten olemme perillä, tarkoittaako se sinulle eri asiaa kuin minulle. Ehkä minulle riittävät pelkät maistiaiset ilman, että pitäisi syödä koko kakku. Mä olen vähän sellainen, että olen aina ollut kiinnostunut monista asioista, olen harrastanut vaikka sun mitä, olen opiskellut laidasta laitaan (siis vähän sitä ja vähän tätä), olen tehnyt monenlaista työtä aivan eri aloilla. Mutta en varmaan ole koskaan suhtautunut intohimoisesti mihinkään, josta olisi tullut elämäntehtäväni. Vähän kadehdin ihmisiä, jotka ovat jo nuorina löytäneet sellaisen kiinnostuksen kohteen, jossa voi kehittyä, josta voi aina vaan ammentaa jotain uutta. Usein nämä asiat, harrastukset tai työ, tuottavat myös iloa tai hyötyä muille. Antaminen ja vastaanottaminen ruokkii intohimoa ja tekemisestä...
Lue lisää